Puheella säätelemme muutosnopeutta

Oletko koskaan tuuminut, että tulevaisuuteen suuntautuva strategiapuhe voi edustaa muutosvastarintaa? Aivan samalla tavoin kuin tervaskantojen menneisyyden muistelukin👀

 
Systeemin muutostilanteissa puheen merkitys organisaation itsesäätelyn keinona korostuu. Tällöin propellipää visionäärit edustavat tulevaisuutta luoden jännitettä muutosvastarinnan tervaskannoille, jotka mitä ilmeisimmin jumittavat menneisyydessä.

 
Mistä tässä on oikein kysymys ja mistä organisaatiosysteemin muutoksen viiveet oikein kumpuavat? Siis se kuuluisa muutosvastarinta.

Lähdetään liikkeelle puheen kaksoisroolista organisaatiosysteemin itsesäätelyssä. Puhe voi toimia joko vahvistavana tai heikentävänä palautesilmukkana systeemin muutoksessa.

👉🏻Vahvistava säätely: lisää systeemin tietoisuutta, tekee palautteen näkyväksi, yhdistää erilaisia näkökulmia ja käynnistää kollektiivista toimijuutta ja toimintaa.

👉🏻Heikentävä säätely: kaventaa keskustelua, ylläpitää näennäistä hallintaa ja estää yhteistä oppimista.

Harvemmin tulemme ajatelleeksi, että sekä menneisyys- että tulevaisuuspuhe voivat kumpikin toimia systeemin oppimista ja muutosta heikentävinä palautelinkkeinä. Tällöin siis sekä menneessä jumittaminen että tulevaisuuteen kiitäminen voivatkin tosiasiallisesti heikentää organisaation reagointikykyä ja oppimista suhteessa tavoiteltuun organisaation elinvoimaa ylläpitävään muutokseen.

Puheella voidaan siis paeta nykyisyyttä ja sen sotkuisen pirullista arkea. Organisaation muutostyössä on syytä kiinnittää huomiota siihen, että aikaa on myös nykyhetkelle ja sen tekemiselle.